Pimeydestä lomalle

Loviisan Kameraseuran lokakuun kuvaillassa aiheina olivat projisoitavissa kuvissa (2 kuvan sarja) ”Pimeys” ja paperikuvissa ”Lomalla”.

Olemme vuoden pimeimmän neljänneksen kynnyksellä. Pimeys ei tarjoa juuri muita vaihtoehtoja kuin käyttää pitkää valotusaikaa. Kameran kuvakennolle on saatava valoa ja käsivaralla kuvattaessa kuvista tahtoo tulla suttuisia. Kuviin ilmaantuu kohinaa ja kuvaajan on sen poistamiseksi käytettävä keinoja, joita ei tarvita valoisaan aikaan kuvattaessa. Kuvakohina lisääntyy suurilla herkkyyksillä kuvattaessa, eikä siitä tahdo päästä eroon edes pienillä herkkyyksillä, jos esimerkiksi käytetään sekuntia pidempiä valotusaikoja. Järjestelmäkameroissa on usein ohjelmallinen kohinanpoisto, joka tekee parhaansa kohinan poistamiseksi.

Säkkipimeässä ei kannata kuvata vaan kuvaajan kannattaa hyödyntää tiettyjä hämärän hetkiä, joita ovat:

SININEN HETKI, juuri ennen kuin ilta muuttuu hämäräksi. Valo on tasaista ja sinertävää. Öiset, kylmää henkivät talvimaisemat on usein otettu juuri tähän aikaan.

HÄMÄRÄ, sen laskeutuessa suuret kokonaisuudet näkyvät mutta yksityiskohdista ei saa selvää. Tämä ajankohta sopii hyvin tummien pelottavien kuvien tekemiseen. Huippuvaloja on kuitenkin varottava valottamasta puhki.

TÄYDENKUUN VALO, jotta vältettäisiin kuun puhki palaminen, niin taivaalla tulisi olla jonkin verran valoa. Koko kuva-alueen valoisuus on silloin parhaiten tasapainossa.

Myös kaupungin valojen yökuvauksissa on hyvä hyödyntää illan tai aamun taivaan sinisyyttä.

Pimeys heijastelee myös omia tuntojamme, mielen maisemaa ja siksi kaipuu lomalle aurinkoon on monen mielessä. Ei lomalla ole aina auvoista mutta erinäiset vastoinkäymiset saattavat olla niitä, jotka piirtyvät muistoina mieliimme.

Kuvia oli tarjolla molempiin sarjoihin yli 20. Molemmat kuva-aiheet arvioi ja valintansa perusteli korutaiteilija Merja Väätäinen.

”Pimeys”, projisoitavat, 2 kuvan sarja