Huhtikuun kuvaillan kattaus: Kuvallista rappiota pirteyden kera
Loviisan kameraseuran huhtikuun teemaksi oli valikoitunut paperikuvien osalta rappioromantiikka ja projisoitavien kuvien kohdalla tarkasteltiin käsitettä pirteä.
Joissakin kuvailloissa keskustelut ja kuvapalaute kääntyvät päälaelleen. Keskusteluita ja mietteitä höystetään kuvilla. Tässä kuvaillassa kävi nimenomaan näin. Tekniset suoritusarvot saivat väistyä tunteiden ja assosiaatioiden tieltä.
Rappioromantiikkaa voi pitää hyvin ristiriitaisena aiheena. Siihen sisältyy syviä tunteita ja toisaalta katsojan arvopohjaa saatetaan haastaa esille pannuilla kuvilla. Rappiotilan romantisointi tuntuu jopa loukkaavalta, jos rappion seurauksia aletaan romantisoida. Aiheen kanssa liikuttiin herkillä alueilla. Kuvilla on vaikutusvaltaa.
Tuomaria hämmensi se, että hyvin harvassa rappioromantiikka kuvassa näkyi ihmisiä. Enemmän kuvat keskittyivät ihmisen rappeuttavaan kädenjälkeen.
Voittajakuvasta tuomari löysi positiivisia elementtejä ja toivoa jopa nostalgiaa. Toiseksi sijoittunut kuva herätti kaikissa suuria tunteita. Tässä sarjassa tuomarina toiminut Ari Haimi haastoi katsojia sanomalla, että menestyvien kuvien ei pidäkään aina olla myönteisiä. Se, että kuva ei jätä välinpitämättömäksi, vaan käynnistää katsojassa ajatusprosessin riittää nostamaan kuvan parhaiden joukkoon. Illan kiistellyin kuva esitti palaa ikonisesta Berliinin muurista. Aikanaan se tuskin oli kovin romanttinen kokemus kenellekään. Mutta aika kultaa muistot ja ehkä aika myös armahtaa.
Pirteyttä
Projisoitavia kuvia lupautui arvioimaan kuvakonkari Heikki Arola. Aihe pirteä on myös selkeä tunne- ja kokemuspohjainen aihe. Insinööritaustallaan Heikki olisi mielellään helposti muodostanut paremmuus kriteerin SI-järjestelmän pohjalta. Mutta kuvia ei voi arvioida massan, pituuden tai muiden suureiden avulla. Kokemus ja tunne olivat valttia Heikillä kuvia arvioitaessa. Kaikki kolme kärkikuvaa tässä sarjassa esittelivät ihmisen suhdetta piristymiseen tai kokemusperäistä pirteyttä.
Ensimmäiseksi sijoittunut ”Antti Puuhaara” oli toteutettu satukirjamaisin tehostein ja lapsihahmon iloinen ilme toi Antti Puuhaaraan optimistisen selviytyjä luonteen hienosti esille. Aina kaikki kääntyy kuitenkin paremmin päin ja asiat selviävät.
Kakkoskuva antoi piristysvihjeen värienkäytöstä. Kuva oli toteutustavaltaan jotakin aivan muuta kuin muut kuvat. Kolmanneksi sijoittuneessa Aasiassa otetussa kuvassa toistui saman piristävä pinkki värin käyttö kuin kakkoskuvassa. Maailman värisymboliikka alkaa varmaan yhdentyä matkustamisen ja mediateknologian kehittyessä.
Paperikuvat, aihe: Rappioromantiikkaa
1. Heikki Arola ”Takapihan tunkeilija”
2. Tarja Taberman ”Kuuluisa suudelma”
3. Juha Merenheimo ” Traktorin talvi”
4. Antti Seppälä ”Autiotalo”
5. Viivi Haimi ”Ovi elämään”
6. Jonna Räisänen ”Tuettu”
Projisoitavat, aihe: Pirteä
1. Viivi Haimi ”Antti Puuhaara”
2. Jonna Räisänen ”Pinkkiä”
3. Inkeri Kapari ”Tyttöset”
4. Kerstin Hafrén ”Yläpuolella”
5. Tarja Taberman ”Pirteä keski-ikäinen”
6. Juha Merenheimo ”Vikkelä”
Seuraava kuvailta pidetään sunnuntaina 31.5. klo 18.00 alkaen. Kuvaillan aiheena on paperikuvissa ”Minun kaupunkini”.
Voit katsoa kuvia isompana klikkaamalla niitä.
