Loviisalainen valokuvakulttuuri sai kansainvälistä tunnustusta Ylämaalla
Valokuvakeskusjärjestö Finfotoon kuuluva Suomen kameraseurojenliitto vietti syyskokoustaan Lappeenrannan Ylämaalla lokakuun lopulla. Samassa yhteydessä avattiin kiviaiheinen teemanäyttely. Tähän näyttelyyn oli raati valinnut n. 200 valokuvaa yli tuhannesta tarjotusta kuvasta. Joukossa oli myös 16 loviisalaisten kuvaajien otosta. Kuvia näyttelyyn saivat Antti Seppälä, Juha Merenheimo, Inkeri Kapari, Liisa Hopeavuori, Kerstin Hafrèn, Heikki Arola ja Ari Haimi. Suomen kameraseurojen joukossa tätä voi pitää jälleen kerran erinomaisena suorituksena. Hämmästelyä on muissa seuroissa aiheuttanut etenkin Loviisan Kameraseuran laaja osanotto ja se että useat kuvaajat ovat kehittyneet samanaikaisesti kansallisen tason näyttelyvalokuvaajiksi. Sen lisäksi loviisalaisten into lähettää kuvia kansainvälisten valokuvajärjestöjen FIAP:n ja PSA:n suojelemiin näyttelyihin ympäri maailmaa on kasvanut menestyksen myötä.
Tarja Tabermanille ja Heikki Arolalle kansainvälistä arvostusta
Loviisalaiset valokuva-aktiivit Tarja Taberman ja Heikki Arola saivat Lappeenrannassa FIAP:n myöntämät AFIAP (Artiste Federation Internationale de l'Art Photographique) arvonimet. Arvonimen edellytyksenä on menestys useilla kymmenillä kuvilla useissa kansainvälisissä näyttelyissä. Heikki Arola on toiminut jo vuosia Loviisan kameraseuran puheenjohtajana ja Tarja Taberman on ollut seuran sihteerinä, tiedottajana ja hallituksen jäsenenä lähes saman ajan. Molempien arvonimien arvoa nostaa se, että he ovat kuvaamisensa ohella huolehtineet Loviisan kameraseuran hallinnoinnista ja näin työskennelleet samalla muiden loviisalaisten kuvaajien parhaaksi.
He nostavat menestyksensä yhdeksi avainasiaksi sen että kameraseuran torstaitapaamisissa ja kuukausikokouksissa he ovat saaneet palautetta ja ohjausta muilta kuvaajilta miten parantaa kuviaan. Samoin monet hyvät kuvausniksit ja kuvankäsittelyneuvot vaihtavat omistajaansa seuran tapaamisissa. Vaikka kuukauden kuvailloissa järjestetään kuvakilpailuja, niin ne eivät ole kovin vakavia tai kilpailuhenkisiä tapahtumia vaan nimenomaan niiden tarkoitus avata keskusteluja ja antaa palautetta kuvaajille. Itse kuvaustapahtuma voi olla hyvinkin yksinäistä luonnossa tai kaupungissa liikkumista, mutta kuvien katselu ja niistä keskustelu ohjaavat kuvaustaitoja ja toimintaa hyvään suuntaan, mistä osoituksena arvonimet.
Ei tämä kehitys tietenkään tähän jää, aina on uutta opittavaa, koskaan ei tässä harrastuksessa ole valmis ja täydellinen. Moneen urheiluharrastukseen verrattuna, missä fyysinen suoritus heikkenee ikääntyessä, voisi valokuvaharrastuksesta uskoa, että iän myötä ajatukset ja ideat saattavat vielä kirkastua ja teknistä suoritusta voi hioa loputtomasti. Ehkä tämä arvonimiasia on vasta uutta alkua, toteaa Heikki Arola leppoisasti.
Tarjalle valokuvaharrastus on henkireikä ja hauska vaihtoehto työ- ja arkirutiinien pyörittämiselle. Muiden kulttuuriharrastusten ja luonnossa liikkumisen dokumentoiminen on hienosti tukenut muita harrastuksia. En ole todellakaan mikään "valokuvakonefriikki". Pienellä kevyellä kamerakalustolla kyllä saa kelvollisia kuvia. Se mikä kalustossa ja kuvausrepun painossa hävitään, se kuvausideoissa voitetaan, heittää Tarja kannustukseksi muille, joita kamera sinänsä ei kiinnosta vaan kokemukset, kuvaaminen ja kuvauskohteet. Ari Haimi
Heikki saa AFIAP arvon Ylämaan teemanäyttelyssä, Tarja saa AFIAP arvon Klubilla.
