Loviisan Kameraseuran lokakuun 2022 kuvaillan kuvakisa
Kuvakisan ripustettavien kuvien aiheena oli ”Harmaa” ja projisoitavien kuvien aiheena ”Kesäillanvietto”. Harmaa aiheen arvioi taidelainaamo Theodorin spontaani valokuvaraati, Tero Maksimainen ja Tiina Kuisma, he päätyivät valinnassaan seuraavaan:
1. Donin lautturi; Antti Seppälä. Kuva ravistelee vaikuttavuudessaan. Vesien ympäröivällä kuraisella tiellä hevoskärryn perässä vaeltavat ihmiset voisivat olla 1800-luvulta, mutta taustalla oleva ydinvoimala palauttaa ajatukset omaan aikaamme ja tämän päivän tapahtumiin Ukrainassa.
Kuva kertoo ajatonta tarinaa siitä, kuinka yllättäen ja mielivaltaisesti ihmisten turvallinen arki voi särkyä, ja on täytynyt lähteä kohti tuntematonta, pakoon vahvemman väkivaltaa ja tyranniaa.
Kontrasti energiaa tuottavan voimalan ja ihmisten pakomatkan varusteiden välillä on suuri. Voimalan piipuista nouseva höyry muistuttaa pommitusten tuli- ja kaasupilviä.
Globaalin energiasodan koetellessa yhteiskuntien kriisinkestokykyä ihmiset turvautuvat hevosvoimaan, omiin voimiinsa ja läheistensä apuun olosuhteissa, joissa myös ydinvoimalat ovat muuttuneet taktisen sodankäynnin vaarallisiksi aseiksi. Puinen, huonokuntoinen silta on ainoa reitti, joka voi johtaa turvaan. Emme tienneet, onko kuva Ukrainasta, mutta se assosioitui tämän päivän Euroopan tilanteeseen.
Mustavalkoinen kuva toistaa hyvin lukemattomat harmaan sävyt, joiden keskellä ihmiset ja hevoset vaeltavat toisiaan auttaen. Kuvan koko tunnelma on harmaa. Vallitsee ankea harmaus.
2. Odotus; Jani Mäki. Tämä kuva voisi olla ensimmäisen kuvan ”samaan aikaan toisella rannalla”- pari. Kuvassa ihminen seisoo tuulisen, rannattomana avautuvan meren äärellä katsoen vettä, horisonttia, aaltojen liikettä rantaviivassa. Tuuli on tarttunut rannalla seisojan takinhelmaan ja tuonut vaahtoavan aallon rantakalliolle. Vaikka vesi, taivas ja maa yhdistävät planeetan elolliset yhteiseen elonkehään, eksistentiaalinen yksinäisyys on ihmisen lajiominainen, yksilöllinen kokemus. Värikuvassa harmaan sävyt toistavat taivaan pilvipeitteen pehmeitä vaaleita sävyjä, meren teräksistä harmaata ja rantakallioiden lämmintä, ruskeaa harmaata. Ihminen erottuu tummana hahmona, samoin rantakalliossa on tummia uurteita ja seisojan takana on tumma onkalo. Ne kertovat osaltaan siitä, että myös pysyvänä pitämämme asiat, kuten peruskallio, ovat hitaassa muutoksessa.
Osana luonnon mahtavuutta ihminen voi kokea olevansa sekä pieni hippunen kaikkeutta, mutta myös olennainen, vaikuttava osa sitä. Voi antaa itsensä sulautua maisemaan. Syntyy vaikutelma, että ihminen rannalla kokee jotakin niin tärkeää ja syvää, ettei häntä saa häiritä, vaan hänen täytyy saada olla. Kuvan harmaus voi olla myös kuva rannalla seisojan sisäisestä harmaudesta.
3. Syksyn joutsenet; Antti Seppälä. Kuvassa vallitsee harmoninen harmaa, ja kuvan tunnelma on lähes paratiisinomainen. Pehmeässä udussa puun oksat piirtyvät kuitenkin terävinä luoden sommitelmaan tasapainon. Joutsenpariskunta loistaa valkoisuutta ja herättää ajatuksia suomalaisten muinaisista pyhistä linnuista, luontoyhteydestä ja paikkojen pyhittämisestä. Kuvan hiljaisuuden ja rauhan voi kuulla. Pulssi tasaantuu kuvaa katsoessa. Harmaa voi olla hehkuva harmaa. Kuitenkin hiukan askarruttaa kuvan oikeassa alareunassa oleva tumma struktuuri. Lähes musta kiilamainen osa pomppaa ehkä liiankin näkyvästi esiin.
4. Puu talvipuvussaan; Tarja Taberman. Harmaan eri sävyt mustasta valkoiseen muodostavat mielenkiintoisen rakenteen ja rytmin läpi koko kuvan. Vahva kontrasti taivaan valon ja tummien oksien välillä on tehokas. Kuva ilmentää puun mahtavuutta ja kasvuvoimaa. Kuvan runko auttaa juurruttamaan myös katsojan tukevasti maahan. Harmaa ilmentää vankkaa kestävyyttä, oksien rytmi halua ja kykyä kestää talven haasteet, kurkottaa yhä ylemmäs, olla tekemisissä valon kanssa pimeinäkin aikoina. Puun elinvoimaisuuden vuoksi kuvan alaosassa oleva kaarnan viilto tuntuu kipeältä, kuin ihoon tehdyltä. Puun kyljestä näyttää olevan iso pala pintaa poissa, jälsi ja puuosa on paljastunut ja se hohtaa vaaleana.
Viilto on tarkkarajainen ja syvä, leikkauspinnasta voi nähdä pinnan paksuuden. Herää huoli ja tarve nähdä, onko kuori irrotettu rungon ympäri, joka tietäisi puun kuolemaa. Ajatus pystyyn kelottuvasta puusta antaa harmaalle uuden ulottuvuuden. Harmaa ja musta saavat surun, luopumisen ja kaipauksen sävyjä. Kuva saa puiden ja metsien ystävät surullisiksi.
5. Harmaa Fergu; Heikki Arola. Harmaa on yksi väreistä, ja tässä kuvassa se toimii hienosti tehokeinona. Harmaaseen paitaan pukeutuneen miehen harmaa traktori vaikuttaa olevan vahvin, toimivin, tehokkain ja varmin. Harmaa ei turhaan koreile, koska sen ei tarvitse. Värikkäät traktorit vaikuttavat leluilta harmaan rinnalla. Kuva on tarkennettu kauhaan, joka näyttää kuin odottavan tehtäviä. Värikuvan laatu on hyvä ja kuvaaja on riemullisesti oivaltanut harmaan erikoisuuden tapahtumassa. Harmaa saa aikaan sen, että kuva on mielenkiintoinen kokonaisuus vakavaa asiallisuutta ja hersyvää huumoria.
6. Hetki ennen kuolemaa; Ari Haimi. Huomaamaton harmaa, harmaa on tässä suojavärinä. Toisin kuin edeltäneessä traktorikuvassa, tässä harmaa ei ole tehokeino erottautua vaan se on suojaväri olla erottautumatta. Luonnossa usein on tarve olla huomaamaton. (Toisinaan värittömiä, huomaamattomia ihmisiäkin kutsutaan harmaavarpusiksi).
Vaikka värikuvassa västäräkki lähes sulautuu harmaaseen kallioon, pistävät selkeästi esiin linnun silmä, nokka ja koko sen asennosta kuvastuva valppaus, jolla se on onnistunut saalistamaan punertavan hyönteisen. Keskellä olevan linnun pyrstöstä ja siipisulista heijastuva valo tuo muutoin valööri- ja värimaailmaltaan melko latteaan kuvaan mielenkiintoa ja syvyyttä. Kallion keltaiset ja vaaleat jäkäläläiskät luovat kauniin värimaailman.
Kuva saa pohtimaan, voiko harmaa itsenäisenä värinä koskaan olla energinen, vai onko sillä ainoastaan mahdollisuus toimia kontrastina niin että energisemmät värit loistaisivat vieläkin kirkkaammin.
LOPUKSI: Olisimme hyvin voineet valita myös toisin, koska saimme nipun erittäin hyviä ja mielenkiintoisia kuvia! Monet valitsematta jääneistä kuvista saattoivat olla teknisesti ja asetelmallisesti taidokkaampia kuin kuusi valittua, mutta tässä esillä olevissa kuvissa jokin yksityiskohta tai sisältö puhuttelivat. Katsoimme kuvajoukkoa myös mustavalkokuva/värikuva, harmaa luonnossa/harmaa ihmisen rakentamassa esinemaailmassa.
***************
"Kesäillanvietto" aiheen arvioi Juha Merenheimo
1. Ilta piknikillä; Heikki Arola. Loviisan Kaupungin Hywät Asukkaat ja kuningas Adolf Fredrikin vierailu 1700 luvulla on tämän pukudraaman takana. Pikkuneidille ja porvarisrouvalle on suotu ansaittu lepohetki Ungernin katveessa.
2. Kesäillan piknik; Seija Niinimäki. Samaa henkeä on myös tässä kuvassa, aika vain on toinen. Perspektiivi antaa tunteen, että pöytä jatkuu loputtomiin.
3. Makkaran paistajat; Antti Seppälä. Kuvassa paistetaan makkaraa kokon pohjalla. Hiillos hehkuu niin, että lähelle ei voi mennä. Matalalta paistava aurinko saa aikaan lämpimän sävyn.
4, Juhannus; Jonna Räisänen. Tämä kuva henkii aivan toisenlaista juhannuksen vieton rauhaa kuin mitä kuvaa Hannu Salama juhannustansseissa.
5. Kaikki mausteet; Jani Mäki. Mausteiden joukossa näyttää olevan inhimillinen tekijä, ehkä vain illan ratoksi.
6. Kesäyö; Arja Leppänen. Kuvasta voi kuvitella, että henkilö on pulahtanut kuumasta rantasaunasta uimaan. Auringon viimeinen kilo on kullannut kuvan yläreunan.
Syyskauden viimeinen kuvailta pidetään torstaina 24.11. klo 18.00 alkaen. Kuvakisan aiheena on ripustettava 5-10 kuvan sarja (aihe vapaa, sarjan teema on vapaasti valittavissa) sekä projisoitavissa kuvissa: kaukoranta
Heikki Arola
Voit katsoa kuvia isompana klikkaamalla niitä.
