Saimaan sydämeen (13.6 - 14.6.2015)
Hyvin nukutun valoisan yön jälkeen meijerin takapihalle kaartaa useita autoja, joissa istuu yksi ihminen ja kamera sekä matkatavaroita. Kello on vasta 6.45 lauantai aamuna. Vain yhtä odotellaan. Pj. on kiertänyt kaikki kodit ja varmistanut että kaikki ovat heränneet, pakanneet ja lähteneet kesäretkelle. Ansiokasta työtä muiden eteen, ajattelevat kaikki. Eikä tähän mennyt kuin vajaa 7 minuuttia ekstraa.
Hetken päästä kaksi täyteen pakattua autoa kaartaa kohti Lapinjärveä, Kouvolaa ja Mikkelin ABC asemaa Viva SOK! Tyhjä ravintolasali on varattu pelkästään loviisalaisille. Savolaiset ovat ahkeroimassa pelloillaan. Aamupalan jälkeen ajatellaan jo iltanuotio tilaisuutta ja näin juomat ja nuotiomakkara vaihtavat omistajaa. ABC miehet marssivat perä jälkeen autolle. Pj. käy vielä tarkastamassa että ABC jäi siistiin kuntoon. Ja taas mennään.
Rantasalmeen saavutaan hyvissä ajoin, jopa etuajassa. Suomen Indiana Jones Pekka Lipponen on kotoisin Rantasalmelta Rinssi-Eversti ja Rantasalmen sulttaani. Missähän sen lapsuuden koti on. No olemme kuitenkin outsidereita tässä miljöössä ja hienon tuulimyllyn bongattuamme nenät kääntyvät kohti Järvisydäntä eli majoituspaikkaamme.
Pienen mäen jälkeen aukeavat mahtavat rakennustyömaa näkymät betoninpumppaus autoineen ja työmiehineen. Taitavat olla amatöörejä, ei ole värikkäitä vaatteita, ei kypäriä henkilökortin ja veronumeronkin kanssa voi olla niin ja näin. Ai niin, herätys, tämähän on vapaa-ajan matka eli eikun respaan renkipoikaa tapaamaan.
Talo kymmenelle
Avaimet taloomme tulevat saman tien ja pienen kahvin suolaisen palan jälkeen majoitumme isoon taloomme. Kaikki löytävät punkkansa. Muutama jää ylikin. Hieno homma.
Lepohetken jälkeen suuntaamme rantaan missä valkoinen katettu vene meitä tulee noutamaan. Tämä yllätyksenä mainittakoon. Odotuksena oli avo busteri, mutta parempi näin.
200 hevosvoimainen Yamaha kiidättää seuruetta Saimaalle kohti Linnansaaren kansallispuistoaluetta. Helppoa liikua luonnossa. Ensimmäinen bongauskohde on pienessä saaressa oleva kalasääsken pesä, tyhjä, pettymys. Eipä hätää seuraava kohde ja taas tyhjä pesä. Eikä norpan norppaa. Kaupunkilaiset ovat niin hätäisiä hössöjä ajattelee paikallinen opas ja venekuski.
Kunnes sitten norpan pää nousee vedestä ja silloin alkaa Nikon laulamaa, Sony yhtyy tähän ja se "kanuuna" vai mikä se merkki oli alkaa ulvoa valittavasti, susimaisesti. Kuvaa tulee pitkällä putkilolla ja vähän lyhyemmällä. Iso mies pamauttaa muutamaa kollegaansa putkella korvaan ja päälakeen. Ei anteeksi pyyntöä, vaan lisää tähtäilyä. Nyt se on sitten bongattu luontoihme. Voidaan sanoa henkselit paukkuen, että on nähty ja kuvat todisteena.
Linnansaaren näköalapaikalle kipuamien onnistuu kaikilta kuin leikki.
Upeat näkymät! Oppaalla on kannettavanaan leivät ja kahvit, jotka sitten kuvaajat kantavat takaisin mahalaukuissaan. Kätevää. Suolakurkku antaa ruisleivälle hyvä säväyksen. Ollaan Itä-Suomessa. Tammisaaressa varmaan oltaisiin tarjottu ranskanpullaa herkkusienillä.
Muutama makrokuva tuli otettua lehtomaisessa saaressa. Veneen luona saimme kuulla kalasääsken teräviä kiljahduksia, kirkaisuja, huudahduksia. Muutama ehti napata jopa kuvan. Tämä antaa toiveita että saamme vielä lisää kuvia niistä.
Ja näin tapahtui. Kaksi pesää oli aktiivikäytössä ja sieltä saimme kuvattua tosin etäältä hautovan sääksen. Pieni lentonäytös ja paluu pesälle. Luontonäytös on päätynyt.
Paluu rantaan.
Oranssipaitainen mies huuteli että jonkun Nikon on unohtunut veneeseen. Taisi olla itse seniili. Kuka nyt Nikonia unohtaisi?
Pientä lepoa ja ruokailua sen päälle epäterveellisesti saunomista ja uimista uskaliaimmille. Hengissä selvittiin. Norppa shamppanjat olivat jo haihtuneet, kun suuntasimme perinteisille luontoretken nuotiotulille pää saunomisesta märkänä. Nyt oli malttia polttaa puut hiilloksille asti. Ei ollut nälkä. Kyseessä oli enemmän viihdesyömistä ja pari olutta siihen suolaisten päälle.
Oululaiset tulivat moikkaamaan. Oli niin hienoa olla maailman mestarin seurassa. Sai vähän itsekin glamouria. Oulun tytöllä oli ihan kivan punainen tukka ja oli muutenkin söpö ja miesten murteestakin sai hyvin selvää. ABC miehet tarjoilivat ja muut söivät. Pikkulintu kuvasi videolle. Väitti ettei ole vesilintu, no sekin tuli todistettua.
Seuraavan kerran kun tilataan majoitusta, pitää pyytää että pussilakanoiden kanssa ei tarvitse tehdä topologisia kappaleharjoituksia ja miettiä pussilakanan syvintä olemusta ainakaan kovin isolla porukalla…
Aamu, niin se aamu… Koneet käynnistyivät ripeästi ja miljöökuvaus jatkui kiivaana. Pj. oli hyvissä ajoin liikkeellä varmistamassa, että hotellin aamupala on OK. Tosin järvenpääläinen vanhusjoukkio meni harteikkaan miehen ohi heittämällä. Mölisivät mennessään. Tiimimme rengasasiantuntija ihaili ikkunan takana odotellessaan pj:n syömisiä. Nam.
Kuitenkin pienen odottelun jälkeen kaikki saivat puuronsa ja leikkeleet eteensä. Kehitysideoita sinkoili logistiikan parantamiseksi ruokailupisteessä.
Home sweet home
Kamat kassiin ja baanalle. Sadetutkan viitoittamana valitsimme itäisen reitin.
Punkaharjulla pysähdys. Koli, Imatrankoski, Airisto, Aulanko jne. kansallismaisemia muisteltiin. Kaikki taisivat olla kansakoulun käyneitä paitsi nuori sihteerimme ja matkatoimistomme touhutyyppi. Mahtava rouva järjestämään.
Lintubongauksia, makrokuvausta, jätskit ja autoon. Töttörön loppuosaa syödessä ensimmäiset sadepisarat läsähtivät puupöydälle ja autonlasiin. Sitten kun olimme Imatran kohdalla, vettä tuli taivaalta enemmän kuin vettä virtaa Vuoksessa.
Syömäongelma ratkesi Imatralla syömällä. Pienen haljailun jälkeen Mooses johdatti lauman venäläisten neuvojen saattelemana erämaasta turkkilaisen Euroruuan ääreen. Nälkä siirtyi eteenpäin. Etninen kokemus. Näimme valtionhotellin.
Ylämaan kivimuseo oli muutamalle tuttu ja muutamalle uusi kokemus. UV valo loi kivistä mystistä tunnelmaa. Opas sai kehuja. Maailmanmatkaaja ja kiinan kävijä taisi tykätä. Munkkirinkilä maistui kahvin kanssa syntisen hyvältä. Näitä kuvia ei sitten näytetä.
Loppumatka loikoteltiin moottoritietä Loviisaan. Aivan sama ajaako meijerille itäisen vai läntisen liittymän kautta. Molemmissa voittaa pääpalkinnon, pääsee kotiin.
Voit katsoa kuvia isompana klikkaamalla niitä.
